Meidän harrastusrintamalla puhaltaa hiukan uusia tuulia... Eräs rakas ystävä (onpas mystistä) alkaa kisaamaan Ronin kanssa agilityssä ja meidän Tiina-valkku lupasi, että Irkku saa tarvittaessa siirtyä Ronin tilalle meidän agilityryhmään kunhan opettelee alkeet ensin jossain muualla. Jee! Ajatuksena onkin nyt se, että hankin toisen seuran jäsenyyden ja maksan kausimaksun, jolloin Marika ja Ville voivat koutsata mua Irkun kanssa alkeissa samalla kun treenaavat Ronista maailmanmestaria! Niin, päätelkää siitä nyt sitten jotain... :) Ajattelinkin tehdä niin, että ilmoitan Irkun TOKOn  ja sitten vaivihkaa jossain vaiheessa siirryn sinne Ronin kanssa. Ei mulla vuorotyöläisenä ole kuitenkaan aikaa harrastaa kahden koiran kanssa kahta lajia niin olisi hyvä, jos voisi vähän vuorotella. Roni meinaan tykkää ihan hulluna tokoilla ja agilityharrastamisen sen kanssa hoitaa kohta joku muu niin minä voin keskittyä tokoiluun.

Oltiin siis torstaina treenaamassa kokoonpanolla Kosto, Aino, Roni ja Irkku. Mentiin sillä mentaliteetilla, että kaikki kokeilevat kaikkia koiria. :D Hra L:kin kokeili Ronin kanssa pienen radan pätkän ja hiukan harmitti, kun se sujui ihan melkein yhtä hyvin kuin mulla ja Ronilla. :D Roni meni Marikan kanssa ihan tosi paljon paremmin kuin mun kanssa ja Villen kanssa ihan super hyvin. Ville on itse niin nopea, että saa Ronistakin ns. parhaat tehot irti! Marika taas on ohjaajana NIIIN paljon taitavampi kuin minä, että tästä parivaljakosta kuullaan vielä... On se vaan hyvä koira ja ihanaa, että saa arvoisensa ohjaajan. :P Go Marika Go!

Irkullakin syttyi torstaina lamppu päässä agilityn suhteen. Mentiin hiukan keppejä, puomia ja hyppy-putki-hyppy-suoraa. Varsinkin tuosta suorasta Irkku oli ihan onnessaan! "Kato äiti, mä osaan!!"-ilme naamalla se mennä viipotti, mutta ei juoksennellut nyt yhtään omiaan, vaikka aluksi jännitti päästää se irti, koska en halua opettaa sitä siihen agilitykentällä juoksenteluun vaan pidän mieluummin kiinni. Huomattiin myös porukalla se, että minä taidan olla Irkulle se maailman paras palkka. Namitkin on ok, mutta lelut ei vois vähempää kiinnostaa vaan on ihana hyppiä mun kanssa ja nuolla naamaa, kun kehutaan. :) Oikea mamman tyttö. Oli mulla kaksi väsynyttä koiraa (ja yksi ihminen) kotona, kun oltiin monta tuntia kentällä.

Ja arvatkaas mitä! Mulla on kaksi hihnassa suht nätisti kulkevaa koiraa!! Alkusähellys ja yllättävät koirien kohtaamiset on asia erikseen, mutta muuten ei mene hermot enää läheskään joka lenkillä ja nameja kuluu!! Ihanaa!

Huomenna olisi tarkoitus treffata Irkun Mila-siskoa, joka tulee meille yökylään ensi viikonloppuna. Pinsereiden kesäpäiville ei valitettavasti päästä, kun mulla on iltavuoro. :(  Ja maanantaina olisi tarkoitus agilityn jälkeen lähteä pariksi päiväksi mun mummolaan! Kivaa!