Nyt ehkä vähän jaksais. Mut ei paljoa. :P

Kommuunimeininkiä

Meitä asuu nyt siis yksiössämme neljä olentoa. Kaksi kaksijalkaista ja kaksi nelijalkaista. Minun karvaiset lapseni ovat saaneet uuden isäpuolen, joka jaksaa touhuta niiden kanssa melkein yhtä paljon kuin mamma. Hiukan ehkä meillä on ahdasta, kun kaksion kamat muutettiin jo kalustettuun yksiöön. Isompi asunto on onneksi jo haussa. Mutta sopu sijaa antaa. Ronikin on vasta muuton jälkeen täysin hyväksynyt tämän hra L:n elämäänsä. Nyt saa jo nostaa syliin ja luunkin viedä tarvittaessa suusta. Roni nukkuu myös tämän herran kainalossa jo ihan rentona luottaen ettei mitään satu. Minä olen luullut, että Roni on ollut ok hänen suhteensa jo kauan, mutta muutosta positiiviseen suuntaan tapahtuu kuulemma kokoajan. Tämä hra L on muuten niin hyvä kepo, että kannattaisi olla ihan kateellinen. Minun talkoillessani agilitykisoissa hän treenaa koirien kanssa kentän laidalla rauhallista käytöstä. Hra oli myös M:n lainakepona meidän agitreeneissä, kun M tuurasi minua Ronin kanssa agilityssa minun ollessa yövuoroissa. (tästä ehkä lisää myöhemminkin). Ah, tätä elämän onnea! :)

Oulun reissu

Kävimme kesälomani alkajaisiksi Oulussa Hran siskon luona. Hänen siskollaan on kolme lasta, olisikohan olleet 10-, 8- ja 6-vuotiaat. Lapsien lisäksi talossa oli 4 kissaa ja vierailulla puoli sukua. Kääk!! Koirat joutuivatkin nukkumaan yönsä autossa, sillä minun hermoni ei olisi kestänyt sitä tarkkaa vahtimista niiden kissojen takia. Roni ja Irkku käyttäytyivät lasten kanssa esimerkillisesti. Roni luovuttaa lelunsakin lapselle paljon nätimmin kuin aikuiselle. Irkku juoksi onnessaan lasten kanssa kilpaa, Roni ei siitä niinkään innostunut. Tosi kiva reissu ja Oulu on kyllä kaunis kesäkaupunki. Hailuodolla ja keskustassa käytiin lenkillä.

Irkun juoksut

Alkoi lomani ensimmäisenä päivänä ja samana päivänä Irkku oppi TÄYSIN sisäsiistiksi. Merkillistä. Juoksujen aikaan Irkku oli normaalia rauhallisempi ja väsyneempi, mutta muuten ei sen kummemmin eroa Irkussa huomannut. Ronikaan ei noteerannut juoksuja juuri lainkaan muuten kuin nylkyttämällä hiukan tärppipäivinä naamallaan ilme:"äiti, miks mä teen näin?" ja merkkaamalla tarkemmin Irkun pissat ulkona. Mutta ikävin seuraus juoksuilla oli irtokoirien iholle tuleminen, sillä meilläpäin tosiaan suurin osa koirista lenkkeilee hihnatta tai hallitsemattomina fleksissä. Sai siis vähän väliä olla häätämässä uroskoiria meidän kimpusta. Se ei ollut kivaa ja muutaman kerran sai pelästyäkin ihan tosissaan!

Suunnistajan surma (ainakin melkein)

Olimme Järvenpäässä ollessamme ryteikköisessä umpimetsässä lenkillä, kun yhtäkkiä vastaamme tuli suunnistaja. Roni ehti nähdä tämän suunnistajan ensin ja kävi samantien näykkäämässä suunnistajaa nilkasta. Mitä tietenkin heti Ronia huutelemaan luo ja se tulikin heti. Suunnistaja oli onneksi ihan ok asian suhteen ja minä pyytelin anteeksi minkä kerkesin. Tarjosin puhelinnumeroanikin, mutta suunnistaja ei sitä huolinut. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut Ronia irtipitäessäni vielä entistä tarkempi ja vainoharhaisempi ja yrittänyt vahvistaa siihen, että juokseva ihminen ei ole saalis. Toivottavasti tällainen tapaus ei toistu.

Juhannus

Juhannusta vietimme mökillä keskellä korpea. Meidän perheen lisäksi reissulla oli mukana M Sampon ja Koston kanssa sekä minun työkaverini ja hänen poikansa ja kummityttönsä. Koirat saivat juosta sielunsa kyllyydestä vuoroissa (ymmärrettävistä syistä Sampo, Kosto ja Roni eivät juoksennelleet samaan aikaan, ainakaan suunnitellusti.).Meidän perhe majoittui pienessä saunakamarissa ja siitäkös Roni tykkäsi, kun sai yölläkin käydä saunassa. Juhannusaattona Roni kävi meidän naisten kanssa illalla jo saunassa ja uimassa. Roni piti tosin kesken saunomisen viedä autoon, kun ei raasu osaa lopettaa mitään ajoissa. Irkku ei saunomisesta ainakaan vielä piittaa.

Sunnuntaina meinasi käydä ja vähän kävikin köpelösti. Heräsin aamulla siihen, kun kosto on meidän oven takana. Unenpöpperöisenä en ehtinyt ajatella muuta kuin "voi ku söpöä, kun Kosto tuli meitä heti aamusta moikkamaan". Ei mennyt kuin sekunti ja ovi aukesikin ja Roni oli Koston seurana saunan kuistilla. Onneksi terrierin omistajalla on nopeat refleksit, sillä nousin salamana sängystä ja nappasin Koston valjaista ilmaan ennenkuin vahinkoa ehti tapahtua. Hra L. tuli hakemaan sitten Ronin tilanteesta pois. Muut paitsi minä selvisivät tästä tilanteesta onneksi naarmuitta. Sampolla ja Kostolla kuitenkin jäi tästä tilanteesta kierrokset päälle, jonka vuoksi heille tuli sitten melkein heti perään sanaharkkaa. Kaikki kuitenkin onneksi selvittiin hengissä juhannuksesta. :)

Nyt ei jaksa enää kirjoittaa niin laitanpa pari kuvaa meidän lomailuista. Yritän jaksaa jatkossa päivittää hiukan useammin. :) Ja anteeksi kökkö kieli. Kolmannen yövuoron loppumetreillä ei oikein ajatus kulje. Musmus.