Sekä koirilla, että emännällä on kevättä rinnassa. Me kaikki käyttäydytään tosi huonosti ja edesvastuuttomasti. :D Ohitusongelmat on ja pysyy, kun en jaksa niihin aina (lue: ikinä) ihan hirveästi panostaa. Meillä on naapurustossa varmaan tosi hyvä maine. Irkku kiljuu ja Roni rähjää, kun ohitetaan liian läheltä (20metriä tai vähemmän) toisia koiria. :( No ehkä joskus mekin mennään hienosti ohi. As if. Sen tajusin yksi päivä, että varsinki Irkku tarvitsee teho kontaktitreeniä. Se ei tunnu lainkaan tajuavan mikä on homman nimi. :) Muutenkin sellainen "kurileiri" olisi paikallaan, sillä kohta minä olen laumamme toisiksi ylin ihminen. Minä olen vähän liian lepsu. :)

Roni on tässä sairastellut aika paljon syystä jota en tiedä. Oma epäilykseni on, että kalkkuna ei sille sovi. Ensin sillä oli melko paha korvatulehdus ja nyt sillä on tosi paha ripuli. Raasuriepu on ihan kuitti. Canicurit syö onneksi pitkin hampain Irkun kadehtiessa vieressä ja nesteitä se juo jonkin verran kielen ja riisin keitinliemen muodossa. Huolestuttavinta asiassa on se, että edes piimä ei kelpaa, vaikka Irkku kärkkyisi siinä vieressä. Kyseessä on kuitenkin meidän Roni, joka söi reilut kymmenen hiilitablettiakin suoraan kädestä epäröimättä. Aamulla, kun pääsen yövuorosta käyn hakemassa kunnon tropit, jotta saataisiin poitsu kuntoon. Onneksi eräs ystävällinen herrasmies on hoitanut koiria kotona minun ollessa yövuoroissa. Kiitos siitä! Valitettavasti, kun töistä ei saa koirien sairastuessa vapaata. :(

Minä olin viikonlopun mökillä ystävien kanssa ja oli ihanaa! Irkku oli työkaverini Marikan luona hoidossa Petu tanskandoggin kaverina. Kuvia täältä niille kenellä facebook on käytössä. Kokoeroa oli melkein 70kg ja ties mitä senttiä, mutta se ei menoa haitannut. Olivat nukkuneet samassa petissä ja nuoleskelleet toistensa huulia. :) Tavattiin ennen viikonloppua koirapuistossa niin, että Ronikin oli mukana ja yllättävän hyvin Ronikin sieti vanha herra Petua. Vähän piti sille ärhennellä, mutta onneksi Petu vaan hymähteli moisen rääpäleen uhituksille. Tuskin samoihin sisätiloihin voi poikia päästää, mutta lenkkeily vapaanakaan tuskin tuottaa ongelmia vastedeskään. Kiva kiva! Roni oli T:n mukana Järvenpäässä ja mukavaa oli silläkin ollut. Oli kyllä kauhea ikävä karvaisia lapsia viikonlopun jälkeen ja jokainen huolehtiva äitihän soittelee perään, kun ei itse ole läsnä. :) Kiitos Marika ja T loistavista hoitopaikoista ja tarkoista raporteista.

Minulle on tulossa noin viikon työreissu Istanbuliin vajaan kuukauden päästä ja koirat menee serkkuni ja hänen poikaystävänsä luo hoitoon siksi aikaa. Jännittää se ihan hirveästi, sillä Roni ei ole koskaan ollut pidempiä aikoja muualla kuin T:llä tai isälläni hoidossa. Roni kun on sellainen pikkuinen jännittäjä ja tukalassa tilanteessa helposti näykkii. :( No onneksi serkkuni on Ronille tuttu tyyppi ja pitää vaan keksiä jotkut varahoitopaikat, jos siellä ei suju. Irkku Marikalle ja Roni T:lle tarvittaessa. Ainoa ongelma on, että serkkuni asuu Seinäjoella, joten matkaa hiukan on palautuspostille. No, ei se murehtimalla parane ja serkkuni ehdottomasti haluaa penskani hoitoon ja osaa niitä varmasti hoitaa hyvin. Ja puhelimet on keksitty :)

Irkku on jälleen kunnostautunut sähkömiesnaisen roolissaan syömällä KAIKKI modeemin johdot. Eli taaskaan ei ole kotona nettiä. Pitää kait soittaa Tampereen puhelimelle, että kuulkaa teidän johdot meni vaan ihan yhtäkkiä poikki. Tuhannen päreiksi. Maanantaikappaleita kaikki tyynni.

Ihmissuhde-elämässä edelleen kaikki hyvin. :) Tajusimme juuri eilen, että miksi ihmeessä kökötämme minun  pienessä yksiössäni kaiken aikaa, kun toisella on kaksio? Minulla ja koirilla onkin siis edessä ns.puolimuutto, kun alamme hengailemaan isommassa asunnossa jossain vaiheessa. Ei huolta, yhteenmuuttoa ei ole luvassa, mutta tulemme varmasti viettämään paljon aikaa myös hänen asunnossaan., jos vaan koirat sinne edes jonkin verran sopeutuvat. D.A.P. haihduttimet vaan kehiin ja siellä olemista harjoittelemaan. Aina on onneksi koti minne palata, jos ei suju. Minulla tai koirilla.  :) Ajattelin, että näin voisi jatkaa sellaisen ööö kolme vuotta. Muuten koirat alkavat kokoajan paremmin ja paremmin sopeutumaan ajatukseen, että meidän laumassamme onkin neljä jäsentä toisinaan ja ovat todella onnellisia aina tämän neljännen jäsenen nähdessään. Hyvä niin.

Olikohan meillä muuta asiaa. En muista. Nukuin niin huonosti eilen Ronin ripuloinnin takia, ettei aivot toimi YHTÄÄN!!! Kaikki työtkin on vielä tekemättä eli taidan palata niiden pariin. Palaillaan taas, kun asiaa tulee.