Hiukan on aikaa kulunut viime kirjoittelusta. Ei ole ehtinyt, jaksanut eikä kiinnostanut tänne kirjoitella. :) Nyt ajattelin lyhykäisesti kertoa parin viime kuun kuulumiset. Mistäs aloitettaisiin?

Ensinnäkin Iriksen yksinolo sujuu Ronin kanssa jo todella hyvin, mitä nyt sotkevat ihan hullun lailla, mutta naapureilta ei enää ole tullut valituksia ulvomisesta. Tosin liekö sillä vaikutusta, että kävin seinänaapurini luona kylässä suklaarasian kanssa eräs sunnuntaipäivä. Päätin, että vaihdan taktiikkaa, ajattelin olla NIIIN kiva, ettei se enää kehtaa valittaa mulle. :D No joo, mutta ilmeisesti koiratkin hiljenivät juuri samana päivänä, kun aloin kivaksi ;) Yksinyksinoloa harjoitellaan hitaasti, mutta "varmasti". Miltei päivittäin lukittaudutaan Ronin kanssa jonnekin Irkun pääsemättömiin. Ongelmaksi tässä muodostuu iltapainotteinen työni ja aamu-unisuuteni. Ei viitsisi yöllä Irkkua vinguttaa, kun on kuitenkin se naapuri... No, hiljaa hyvä tulee. Boksissaan autossa Irkku on hipihiljaa.

Hihnassa nuo kulkevat häiriöttä kauniisti kaksin ollessaan, mutta toisen koiran tullessa vastaan molemmat riehaantuvat. Pitäisi tehdä enemmän lenkkejä erikseen, mutku ei ehi eikä jaksa eikä kiinnosta. :) Rappukäytävässä maltetaan kulkea rauhassa, mutta suuta eivät kumpikaan osaa pitää kiinni, jos vaaditaan rauhassa kulkemaan. Tämän vuoksi iltaisin siellä saa juosta, kunhan pitää suunsa kiinni. ;) Irkku on edelleen miltei kokoajan lenkeillä vapaana (lenkkipolkujen lähellä, kun ei ole autoteitä) ja Roniakin uskaltaa nykyään pitää herkemmin vapaana, kun on tultava mamman luo syömään namit, ettei Irkku vaan niitä syö. Iris jaksaa jo tosi hyvin olla meidän pitkilläkin lenkeillä mukana. Hiukan olen Ronin lenkkejä lyhentänyt, ettei tarvitsisi käydä kaksia lenkkejä päivän aikana ja hyvin tuntuu Ronikin pärjäävän. Eikä tässä enää kauaa mene niin Iriskin jaksaa tehdä reilun parin tunnin lenkkejä.

Kotona minun lapsukaiseni ovat oikeita kullannuppuja. Mitä nyt painivat välillä niin, että meinaa seinät mennä nurin. Iris on uskoo hyvin kieltoja, mutta muisti on turkasen lyhyt. Samasta asiasta joutuu usein huomauttamaan useampaan kertaan. Sisäsiisteys on jo nurkan takana, mutta itse olen hiukan liian laiska juoksemaan joka kerta ulos, kun Iris on syönyt, leikkinyt tai nukkunut. Monta yötä on jo tosin mennyt niin, ettei ole mitään ollut lattioilla. Tehdään aamuisin kaksi keikkaa ulos, yksi heti herättyämme (kirjaimellisesti: pyjama päällä nurkan taakse) ja toinen ennen töihin lähtöäni. Samoin illalla käydään usein vielä nurkalla juuri ennen maate menoa. Kynsien leikkuukin alkaa pikkuhiljaa avustajan avustuksella sujumaan. Kävimme trimmaajalla leikkauttamassa muutamaan kertaan kynnet ja aiomme käydä jatkossakin, jollen onnistu avustajaa saamaan. :) 5euroa on pieni hinta siitä, etten joudu yksin painimaan Irkun kanssa, jolloin kynsienleikkuusta ei tuu mitään.

Ronin kanssa arki on Irkun  myötä helpottanut. Ohittamiset on edelleen ongelmana (varmaan ikuinen ongelma, sillä vastahan tässä on yli vuosi asiaa treenattu. huoh.), mutta noin muuten sujuu hyvin. Agilityssakin Roni on rauhoittunut ihan älyttömästi. Reikiä ei ole vaatteisiin tullut viikkoihin. Ilmeisesti laatuaika mamman kanssa on Irkun tulon myötä arvokkaampaa. Käytiin myös Ronin kanssa viiden kerran käytöskoulu, josta sai kyllä hyviä käytännön vinkkejä mm. ohittamisen ja rappukäytävä käytöksen harjoitteluun. Roni on nykyään aikuinen. Saman huomasi myös ystäväni, joka oli Ronin kanssa joulun vietossa samassa paikassa. Hän oli nauranut aikuistuneelle Ronille, sillä Roni oli  kuulemma ihan eri koira kuin vuosi sitten.

Joulun koirat viettivät siis eri osoitteissa, Roni oli "isukin" kanssa viettämässä joulua ja Irkku minun mukanani maalla mummolassa. Iris nautti kovasti eikä säikähtänyt edes suurta koiralaumaa (5 aikuista, isoa ja isohkoa koiraa). :) Juoksuhepulit ja metsälenkit olivat päivittäisiä ja "papan" mahan päällä oli turvallista tirsailla, kun iski väsy. Iris on kyllä melkoinen "Drama Queen". Joulunakin se kiljaisi, vaikka Tino vaan näytti Irkulle hampaita ja kotona kerran mökötti puoli tuntia kopissaa, kun Roni kehtasi komentaa Irkun pois kupiltaan. :D

Uudenvuoden raketit eivät Irkkua hetkauttaneet, mutta välteltiin silti illalla ulkoilua, sillä minä olen paukkuarka. :) Iris on muutenkin todella rohkea tapaus, kyläillessä ei pelota eikä muutenkaan juuri mikään. Ainut mikä on maailman kamalinta on se, kun mamma on poissa näköpiiristä. Nopeasti sekin unohtuu, kun saa jotain muuta tekemistä.

Eilen olin jo paniikissa (juu, stressaan superherkästi) yhteydesä Riikkaan, että eihän Irkulla voi olla vielä juoksujen  aika. Paniikissa siksi, että leikkautan Ronin reilun viikon päästä eikä pojan olisi kiva mennä hormonit sekaisin leikkaukseen. Juoksujen alkamista epäilin siksi, että Roni haisteli koko illan Irkun takapäätä ja hyppi selkään. Luovutti tosin aina melkein heti, eikä jäänyt selkään roikkumaan. Ilmeisesti normaalia käytöstä urokselle, mutta Roni ei ole koskaan hypännyt kenenkään selkään aiemmin saati nylkyttänyt mitään. Ehkä se on myöhäisherännäinen. Epäilen eilisen hyperseksuaalisen käytöksen syyksi naapurirapun narttukoiran juoksuja ja sitä, että Irkku alkaa haista tytölle. Samaa mieltä oli Riikka. :D

Tässä kai meidän kuulumiset lyhykäisyydessään. Emäntä elelee edelleen sinkkuna, eikä loppua näy. Sänkyynkään ei tosin taida enää ketään mahtua meidän kolmen suuren lisäksi. :D Ajattelin tässä lopuksi listata tavoitteita vuodelle 2008 meille kaikille kolmelle erikseen:

RONI:

¤ Hihnakäytös kunnolliseksi kontaktia vahvistamalla (hyvällä alulla ollaan jo, ei vedä hihnassa alkulenkin hillumisen jälkeen ja ottaa kontaktia esim. autoja ohittaessa. 

¤  Agilityssa Roni voisi oppia kontaktit, kepit ja irtoamaan tämän vuoden aikana. Vähän ehkä turhan suuret tavoitteet, mutta ei me kuitenkaan aleta kisaamaan niin ei sillä niin väliä. :D

¤ Rappukäytävä käytöksen harjoittelu ja miehiin totuttelu jatkuu edelleen. Toivotaan, että reviirin puolustaminen vähenisi pallien poiston myötä.

IRIS:

¤ Kynsien leikkuu sujuvaksi ilman avustajaa

¤ Yksinyksinolo ilman kauheaa kiljumista

¤ Tokon pentukurssille ajateltiin keväällä ilmoittautua

¤ Arki sujuvaksi :)

MIRKA:

¤ Vähennän kiroilua.

¤ Yritän hoitaa talousasiani kuntoon ennen huhtikuuta, jotta voi sitten matkustella.

¤ Aion pysyä itselleni ja omille periaatteilleni uskollisena tänäkin vuonna. Aion myös huolehtia itsestäni paremmin.

¤ Pyrin käymään joka päivä edes vartin lenkit koirien kanssa erikseen ja tekemään koirien kanssa joka päivä jotain harjoitteita. Siinä ei kuitenkaan mee kuin vartti/koira. :)

¤ Aion antaa ystävilleni entistä enemmän aikaa ja näyttää entistä enemmän sitä että välitän heistä. 

¤ Työrintamalla aion ottaa uudet haasteet vastaan mikäli ne minua kiinnostavat, muuten opettelen edes joskus sanomaan EI.