...Noin niinkuin kuvainnollisesti. Nimittäin: olimme Niihaman majalla päin lauantaina ja tänään lenkillä. Niille, jotka eivät vielä ole susitarinaa kuulleet niin olen siis maaliskuusta asti vältellyt kyseistä metsää susien vuoksi. Maaliskuussa siellä lenkillä ollessamme eräs mies kertoi EHKÄ nähneensä siellä suden. Minähän sitten siitä hiukan panikoiduin ja lyöttäydyin kyseisen miehen ja hänen bordercollienarttunsa matkaan, jotta pääsisin hengissä metsästä pois. Siitä asti olen pelännyt niitä susia, mutta mm. Riikan vakuutteluista ym. johtuen olen nyt kahdesti sinne uskaltautunut lenkille! Hyvä minä! Ei ole susia näkynyt, mutta hirvikärpäsiä sitäkin enemmän.. :(

Maanantaina meiltä jäi tällä kertaa agilityharkat väliin, sillä Ronin ja mun piti lähteä Turkuun esittämään kansainvälistyviä eurooppalaisia. Ystäväni Ana Portugalista oli Turussa jossain konferenssissa ja pitihän häntä mennä tapaamaan sillä onhan Turku hiukan lähempänä kuin Porto. Yritin saada Ronskua hoitoon, mutta eihän se onnistunut, joten Roni autoon mukaan ja Turkkuseen. Pääasiassa Roni-reppana joutui olemaan autossa, mutta tehtiin me 2tunnin kaupunki sightseeing Turun keskustassa. Siellä nähtiin paljon koiria mm. kaksi ihanaa russelinarttua. Roni esiintyi kaikin puolin edukseen Turussa. Hyvä niin.

Viime viikolla oltiin ensin sienimetsällä ja sitten "isomummulassa". Sienimetsällä ollessamme Roni juoksi kaikkien sienestäjien väliä vähän väliä moikkailemassa. Onneksi reissussa oli mukana juhannukselta tuttu K, joka katsoi Ronin perään sillä välin, kun me muut etsimme huonohkolla menestyksellä sieniä. Ronilla oli NIIN kivaa, kun sai oikeastaan koko päivän olla vapaana. Tein Ronille mummulassa ollessani myös verijäljen, mutta enhän mä osannut sitä oikein tehdä eikä Roni oikein malttanut sitä haistella, kun mentiin seuraavana päivänä sinne jälkipaikalle fillarilla. Ronilla pyöri vaan kokoajan päässä "koskajuostaankoskajuostaankoskajuostaan"... Ehkä jotkut fiksummat voisi opettaa mulle jäljenteon salat. Roni on mummulassa ollessaan tosi helppohoitoinen koira, sillä se ruokkii siellä itse itsensä. Yöllä heräsin muovipussin rapinaan ja Ronskuhan se siellä ahmii mummon tekemää kuivakakkua, joka meidän ihmisten oli tarkoitus syödä kahvin kanssa. Seuraavana päivänä Roni oli ihan itse löytänyt mummon koiran sapuskat ja syönyt vatsansa täyteen sillä välin, kun mamma oli shoppailemassa Veljekset Keskisellä. Ai,että on ihanaa, kun on noin helppohoitoinen koira! :)

Nyt olen itse yövuoroissa ja Roni on naapurin Monan luona hoidossa ja Mona puolestaan hengailee meillä päivät. Ronilla on siis ihan luksusta, kun on seuraa. Ei ole hoitotäti laittanut mitään viestiä yökköilevälle mammalle, mutta oletetaan, että No news is good news.

Ps. Meille tulee ehkä hauvavauva joulukuussa!!! IHANAA!