Tänään heräsin yövuoron jälkeen ihmetellen missä Roni. Tunnustelin puoliunessa sängyn läpikotaisin, enkä löytänyt. Hetken kuluttua muistin, että Ronihan on hoidossa. Olo oli kuin olisin ollut elokuvassa, jossa minä olen jäänyt yksin nukkumaan yön jälkeen.

Olen joskus aiemmin hymyssä suin miettinyt, että enhän minä mitään elämänkumppania tarvitse, kun kainalossa nukkuu kuorsaava ja piereskelevä parsoni. :) Eikös se sellaista ole miestenkin kanssa... :P