Täytyy heti ensimmäisenä mainostaa, että Ronin siskosta tuli 28.4. FIN KVA-L eli käyttövalio luolakokeissa. Lisää siitä täällä.Hyvä Emma!! Ehkä Ronikin joskus...tai sitten ei. Kenties.

Ensi lauantaina olisi edessä Ronin ensimmäinen (ja toivon mukaan viimeinen) koiranäyttely. H- tulosta mennään hakemaan, jotta Ronikin ehkä joskus voisi seurata siskonsa jalanjälkiä. Saa nyt nähdä miten käy. Täytyy vissiin harjoitella tehostetusti käsittelyä, kunhan Ronin palautuu "iskän" luota kotiin. Mua jännittää ihan kamalasti se näyttely, vaikka se onkin vaan koiranäyttely eikä mikään avosydänleikkaus, jossa toimisin kirurgina. No, minkäs sille voi. Olen jännittäjä.  Jännitän aina ja kaikkea. Jostain luin, että jännittäminen johtuu hylätyksi tulemisen pelosta ja nythän se pelko on tässä tapauksessa ihan aiheellista... :)

Roni on nyt mun yövuorojen aikaan T:n kanssa mökillä ja nauttii olostaan. Roni on saunonut, uinut ja juoksennellut vapaana mökin pihassa jo pari päivää. Eli kivalta kuulostaa. Roni oli vaan ollut hetken ihan paniikissa, kun oli "iskän" (hullu ui toukokuussa) perässä hypännyt järveen ja olikin vesi ollut hiukan kylmää. Oli yrittänyt paniikissa nousta veneeseen, mutta eihän se ollut onnistunut. T oli sitten napannut Ronin syliin ja vienyt saunaan lämmittelemään. Voi harmi, jos tapaus veisi Ronilta pahinta uimisvimmaa pois... :)

Yllätyi taas tossa taannoin siitä, että Roni ihan oikeasti alistui mulle!!!! Eräänä yönä Roni alkoi haukkumaan jotain. Minä sitten heräsin siihen ja olin ilmeisesti pirun vihainen, koska karjaistuani HILJAA, Roni heittäytyi selälleen. Se ei ole ikinä tehnyt sitä ennen. Ei, vaikka olisin ollut kuinka vihainen. Ehkä mulla siis on joku auktoriteetin poikanen kehittynyt Ronin silmissä. Muutenkin meillä on nyt mennyt jotenkin paremmin sen jälkeen, kun sain Riikalta vinkin keskittyä vain ja ainoastaan kontaktiin. Olen pysynyt ohittamisrähinöissäkin tyynen rauhallisena ja huomioimattomana, jonka ansioista Roni katsoo minuun kuin sanoen "Mamma, mikset säkin räyhää tolle idiootti-koiralle, joka kävelee MEIDÄN lenkkipoluilla?" Mun huutaminen ja raivoamiseni on todennäköisesti vaan innostanut Roni räyhäämään... Toki se edelleenkin rähjää, mutta jotenkin lievemmin. Tai sitten mä en pidä sitä niin pahana, kun en enää saa asiasta "primitiivireaktioita". Kuka ties. Taas sama laulu: Jatketaan harjoituksia.

Viimeviikkoinen hihnalenkki Titon kanssa sujui yllättävän hyvin, vaikka Tito tekikin välillä "yllätysleikkiinkutsuhyökkäyksiä" Ronia kohtaan. Pari kertaa piti esittää kovaa jätkää ja rähjätä. Täytyy mennä toistekin, jotta tottuisivat toisiinsa. Tito on sen verran alistuvampi yksilö, että saattaisivat jopa tulla metsässä juostessaan toimeen. Katsellaan.

Torstaina mennään mekin moikkaamaan kettua, josko tällä kertaa itsekin malttaisi pitää silmät auki ja katsoa miten Roni toimii. :) Ajattelin nimittäin ilmoittaa Ronin johonkin kokeeseen tässä kevään/kesän aikana. Saa nähdä saanko aikaiseksi...

Agilitykurssi alkaa viikon päästä. Jee! Toivottavasti siellä saa edetä vähän omaan tahtiin, kun me osataan jo esteet (paitsi kepit, rengas ja keinu on vielä vähän vaiheessa), ettei Roni turhaannu. No, katsellaan. Agileirikin on ihan kohta ja me ollaan siellä ihan "oikeassa" ryhmässä eikä enää aloittelijaryhmässä. Hui, onkohan se meikäläiselle liian iso pala. Ja Taas jännitän turhasta... Lopeta! :)

Paljon on mukavia asioita tulossa tässä kevään aikana. Ja työasiatkin on nyt hyvällä mallilla, kun teen pelkkää yövuoroa = työt ei juurikaan rasita. Toivottavasti vaan aikataulut menee yksiin T:n kanssa, että se voi ottaa aina Ronskia hoitoon silloin, kun oon töissä. Kyllähän se varmaan pärjäisi yöt yksinäänkin, mutta mä en raaski jättää sitä yksin.:( No, ainahan voi turvautua koiraystävällisiin ihmisiin!

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE IHANILLE IHMISILLE JA KOIRILLE!