Käytiin lauantaina Somerolla näyttelyssä vaatimattomin aikein. Kävi kuitenkin niin, että Roni oli rotunsa paras sinä päivänä!!!! Saatiin myös SERTi. Huvittavinta tässä tosiaan on se, että lähdettiin hakemaan H-tulosta luolakokeita varten ja kävikin näin hyvin. Näyttelyt ei tosin ole mun juttu, mutta täytyy nyt katsoa josko Ronia joskus veisi uudestaan...tai jos, vaikka Marjut innostuisi joskus viemään Ronia. Mulla ei ole aiemmin ollut minkäänlaista kilpailuviettiä, mutta Ronin myötä sitä on tullut edes hitusen. Mielenkiintoisinta olisi käydä näyttämässä Ronia toisellekin tuomarille ja katsoa oliko tämä vain puhdasta tuuria vai voisiko Ronista tosiaan olla näyttelytähdeksi. Suurin kiitos Ronin menestyksestä kuuluu Riikalle, jonka asiosta ylipäänsä osallistuttiin koko näyttelyyn. En olisi itse varmasti ikinä saanut mitään aikaiseksi. Riikka myös trimmasi Ronin komeaan kuntoon, antoi vinkkejä ja esitti Ronin. Roni meni kyllä kehään niin pystymetsästä, ettei tosikaan. Näyttelyhihnakin ehti olla kaulassa varmaan kokonaiset kaksi minuuttia ennen kehään menoa. :) Riikka ei ollut harjoitellut Ronin kanssa sekuntiakaan eikä Ronin hampaita ym. ole tutkineet kuin tutut ihmiset ja eläinlääkäri. Roni käyttäytyi tosi hienosti, ihan kuin olisi aina ollut kehässä. Taisi olla niin paljon uutta ja jännittävää, että oli helpoin vaihtoehto keskittyä Riikkaan ja lihapulliin... Kameraakaan ei tietenkään ollut mukana, kun ei sitä H:n saanutta paljon tarvitsisi kuvata. Harmi. Yritän joku päivä ottaa Ronista kuvan pokaaleineen ja ruusukkeineen. Hih. Hassu juttu. Huvittavaa oli myös se kuinka pihalla minä olin kaikista näyttelyjutuista. Kiitokset Marille ja Annille "tulkkauksesta" kehän laidalla.

Tässä vielä Ronin arvostelu:

Erittäin hyvä koko. Erinomainen tyyppi. Oikea asentoiset korvat. Hieman pitkä kuono-osa. Hyvä kaula ja runko. Vahva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut, joksin polvi- ja kinnerkulma tulisi olla selvempi. Hyvä häntä ja hännänkiinnitys. Hyvä runko. Liikkuu ja esiintyy hyvin.

Tuomarina oli siis Marja Salminen

Torstaina käytiin myös kettua katsomassa Annun ja Arskan kanssa. Putkeen menon ja ahdingon kanssa ei ole enää mitään ongelmia, mutta tällä kertaa Roni ramppasi putkistossa aika lailla. Roni kyllä mielestäni haukkuu paljon paremmin kuin aiemmin, mutta se ei painosta kettua riittävän pitkään samassa paikassa. Tosin tällä kertaa Roni sai ensimmäistä kertaa ketulta kuonoonsa, joten vaikuttikohan se ramppaamiseen. En tiedä. Kettutäti kyllä sanoi, että kannattaisi käydä vielä kerran treenaamassa ennen kokeita, mutta ajattelin silti ilmoittaa sen Nummisten kokeeseen. Numminen olisi lähellä kotikotia ja olisin koeviikonloppuna menossa joka tapauksessa isän luo. Voihan sen ottaa treenin kannalta ja katsoa miten Roni toimii ihan uudessa paikassa. Arska oli taas niin hyvä, että siitä taitaa tulla kanssa pian valio. ;) Meillä on hyvät treenikaverit!

Me ollaan taas saatu valituksia haukkumisesta. Tosin tällä kertaa joku naapuri oli vaan jättänyt nimettömän lapun ilmoitustaululle. Mun mielestäni ei voi seistä sanojensa takana, jos ei jätä edes nimeään alle. Tästä suivaantuneena kirjoitin melko tiukkasävyisen vastineen ja takataskuun jätin vielä yhden v-mäisen fraasin, jota voin käyttää tarpeen vaatiessa. Terrieriluonne kun olen. Riikka tosin kuuli meillä käydessään jonkun toisen koiran haukkumista, joten voihan olla ettei se olekaan Roni, joka siellä haukkuu. Sitruunapanta on kuitenkin taas käytössä.

Tiistaina alkaa agility. Jee! Siitä lisää sitten treenien jälkeen. Ja huomaatteko, ei yhtään valitusta siitä kuinka hankala nuorimies Roni on... :)