Viikonloppuna oli parsoneiden agilityleiri, jonne suuntasimme matkaseuranamme Annu, Jaska & Arska. Mukava reissu oli kaikinpuolin. Itse opin kamalan paljon ja eniten siitä miten Ronia kannattaa palkata. Roni on kokoajan ns. kädessä kiinni, koska olen aina palkannut sitä kädestä, mutta Sari Vähäniityltä saimme paljon vinkkejä miten monin eri tavoin koiraa voi palkata. Ja voi voi, miten häslä ja kömpelö sitä itse onkaan. Ihme, ettei Ronilta enempää mene hermot mun sähläämiseen... Kyllä se vähän haahuilikin, kun en osannut tehdä kaikkea kerralla oikein ja Ronilta loppui sitten mielenkiinto jankata niitä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Suurin anti mitä leiristä jäi käteen on kuitenkin halu kehittyä. Tiedän, että pystymme parempaan, jos vaan treenaamme. Eikä kyse todellakaan ole siitä, että haluaisin kisaamaan vaan siitä, että olis kiva olla jossakin edes melko hyvä. :)

Roni käyttäytyi taasen koko viikonlopun ajan oikein mallikelpoisesti. Nukkui jopa boksissa yönsä hipihiljaa. Sillä oli paljon ihania tyttöystäviä siellä leirillä ja muutama ihan ok poikakin siellä oli. Kaikkein eniten Roni rakastui tamperelaiseen Veeraan. Toivottavasti nähdään vielä usein. Roni on aina ollut vähän varuillaan tuntemattomien miesten seurassa, mutta nyt Roni sai makkarasiedättystä miehiltä iltanuotiolla. Hyvä juttu! Oli ihana viettää viikonloppu parsonistien seurassa.

Tänään oli taasen Pirkkalassa agilitytreenit, jotka meni ihan ok. Sielläkin Roni oli kokoajan kädessä kiinni, mutta siihen auttoi niinkin yksinkertainen juttu kuin se, etten pidä nameja valmiiksi kädessä vaan otan palkan taskusta tehdyn radan pätkän jälkeen. Kyllä sitä voi ihminen olla tyhmä, että vaan vahvistaa sitä käden seuraamista sillä, että pitää siellä kokoajan namia. TYHMÄ! Ronille sattui myös pieni onnettomuus treeneissä, se kompastui renkaaseen ja lensi nenälleen. Hetken luulin, että nyt sattui koiraa ja pahasti. Se oli ihan kyyryssä ja sellainen säikähtäneen oloinen. Hieroin sitä hetken ja kävelytin, jonka jälkeen se oli jo ihan ok. Renkaankin suostui tämän jälkeen menemään ilman mitään ongelmaa. Roni on alkanut komentaa mua agitreeneissä. Tänään se tapahtui ensimmäistä kertaa. Ikinä aiemmin se ei ole komentanut mua mistään. Taas yksi ikävä tapa pois kitkettäväksi. :( Tai sitten kolme päivää peräkkäin agilitya on liikaa.