Meillä oli siis eilen pienimuotoiset tuparit, joissa oli muutama vieras, osa Ronille täysin outoja. Meitä hiukan mietitytti, että miten Roni käyttäytyy, koska esim. jouluna Roni puraisi Tomaksen serkkua pohkeeseen. Tämä tapahtui niin, että me olimme jo menneet mökillä nukkumaan ja hän tuli hiukan maistissa herättämään meitä. Roni heräsi itsekin sikiunesta ja varoittamatta kävi pohkeeseen kiinni emmekä me ehtineet väliin. Verijälkiä ei jäänyt, mustelmia kyllä ja Roni oli kyllä tosi nolona sen jälkeen, kuten mekin. Roni siis edelleen kokee, että sen tarvitsee suojella meitä eikä päinvastoin.

Tupareissa Roni käyttäytyi tosi hienosti. Malttoi ovella odottaa, että me tervehdimme vieraat ensin ja ei muutenkaan riekkunut ihan kauheasti. Tosin koko illan haki eniten huomiota niiltä kahdelta ihmiseltä, jotka vähiten koirista pitää... ;) Kaikenlainen typerä "koohottaminen" on jäänyt pois sen jälkeen, kun me olemme kiinnittäneet enemmän huomiota siihen, miten Ronia kohtelemme. Kotioloissa Roni on tietenkin muutenkin rennompi kuin vieraissa paikossa ja kotona se varmaan luottaa meihinkin enemmän.

Minulle on sanottu, että koira on loppuelämänsä sellainen kuin se on kaksivuotiaana. Mahtaako pitää paikkaansa, jos pitää, meillä tulee kiire saada Roni yhteiskuntakelpoiseksi kahdeksassa kuukaudessa.

Nyt on Roni tosi väsynyt, kun viimeiset vieraat lähtivät vasta äsken. Taidetaan me Ronin ihmisetkin päästä tänään helpolla. Hyvä niin, sillä olemme itsekin vieraiden väsyttämiä!