Pitkästä aikaa ehdin taas tänne kirjoittamaan. Paljon on tapahtunut viime kerrasta, sillä Roni on käynyt kettuluolilla ja ollut "iskän" kanssa kahdestaan viikon kotona "mamman" ollessa Lontoossa. Kettuluolilta ei tämä sihteeri muista oikein mitään, koska oli niin paniikissa luukkujen auki olemisesta. Roni ja kettu selvisivät vaurioitta sen verran muistan. Mukana oli myös Emma-sisko ja Arska- parsoni Riikan ja Annun kanssa. Arska oli porukan kovin kettumies, onnistui hienosti tehtävässään. Emmakin haukkui hienosti, siskon kettuilusta enemmän täällä.

Ronilla on ollut tosi kivaa ilman mammaa. Joka ilta se on päässyt koirapuistoon pallottelemaan, se on saanut nukkua sängyssä, se on syönyt salaa leipää, päässyt monta kertaa päivässä ulos leivistä aiheutuneen ripulin takia, auttanut iskää siivoamaan, käynyt Niihamassa revittelemässä, nähnyt sattumalta Emman koirapuistossa ja tapellut koirapuistossa. Roni reppana ei ollut ymmärtänyt,kun Tomas oli sille selittänyt, että mamma on siellä maassa mistä kaverikoira Mona on kotoisin. Kumma juttu. :)

Etukäteen pelkäsin, että Roni olisi lihava ja huonokäytöksisempi palatessani, mutta onneksi epäilyni osoittautuivat vääriksi. Roni oli edelleen sutjakassa kunnossa (mies ymmärsi miten BARFilla ruokitaan, ihme.) ja tänään lenkillä Roni oli tavallinen innokas itsensä. Emme tosin nähneet yhtäkään koiraa, joten ohittamisesta en tiedä. Yhden muuttuneen asian kuitenkin huomasin, Roni haistelee enemmän lenkillä kuin aiemmin. Tämä johtuu täysin siitä, että Tomas jaksaa kulkea Ronin kanssa tarpeeksi hitaasti kun taas minä kävelen tosi lujaa. Hyvä, että koira oppii enemmän käyttämään nenäänsä.

Ajoin jo eilen Ronin pois sängystä ja jouduin toistamaan sen usein yön aikana. Luulen kuitenkin, että se tekee hyvää johtajuuteni suhteen. Löysäilköön Tomas miten paljon huvittaa, mutta mä haluan olla the Boss. Saa nähdä kuinka monta kertaa tänä yönä täytyy häätää suloinen, lämmin, tuhiseva ja unelias koira pois sängystä. Sydäntä särkevää.