Olen jo pitkään lukenut kaikkien muiden parsoneiden blogeja ja olen ilmeisesti niin utelias luonteeltani, että nautin siitä. No ajattelin sitten, että miksei mekin perustettais omaa blogia. Teknisten vaikeuksien jälkeen (mä en siis osaa käyttää edes tätä yksinkertaisinta systeemiä..) aion seuraavaksi kertoa muutamalla sanalla musta ja Ronista.

Minä olen siis Mirka, kahden viikon päästä 25 v. tamperelainen sairaanhoitaja. Kuten tiedetään raskas työ vaatii raskaat huvit, joten joko lenkkeilen koiran kanssa hiki päässä tai sitten lähden ystävien kanssa viihteelle. Siinä lyhykäisyydessän harrastukseni. Perheeseeni kuuluu Ronin lisäksi avomies Tomas. Se minusta, siirtykäämme itse päähenkilön esittelyyn:

Roni on siis hiukan vajaa 1,5v. parsonrussellinterrieriuros, jonka harrastuksiin kuuluu lenkkeilyn ohella nyt talvitauolla oleva agility, luolakokeisiin treenaaminen, kotitokoilu ja toisten koirien treffaaminen. Kesällä kävimme myös vinttikoiraradalla juoksemassa ja uimassa. Roni on melko mutkaton kaveri, joka tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Se ei silti tarkoita sitä, että Ronin kanssa pääsisi helpolla, ei suinkaan. Ongelmia on jo ollut ja niihin on haettu ammattilaisenkin apua. Ongelmina on lähinnä ollut remmirähinä, hihnassa vetäminen ja hoidossa ollessaan se käyttäytyy kuin mikäkin kauhukakara. Nykyään Ronin kanssa sujuu vaihetelevasti (kuuluu varmaan tähän ikään) välillä käyttäytyy kuin unelma ja välillä tekisi mieli myydä se seuraavalle vastaantulijalle. Vikahan tietenkin on minun päässä remmiä eikä Ronissa, mutta miksi luonto on järjestänyt niin että noin hauskan, kauniin ja suloisen olennon sisällä elää luupäinen riiviö, joka tarvitsee rakkauden ja lällytyksen lisäksi todella tiukkoja rajoja? ;) Tässä sankarimme Roni: