Me ollaan vietetty oikein rauhallinen uusi vuosi. Ollaan oltu koko porukka ja hoitokoira bokseri Mona ihan vaan kotosalla. Eilen käytiin Riikan ja Emma-siskon kanssa koirapuistossa. Monalla meinas mennä hermot, kun ei saanut Emmaa kiinni ja Ronilla taas meinas mennä hermot, kun Monalla meni hermot ja mulla meni hermot, kun koirilta hävisi kuulo hermojen menetyksen yhteydessä. Emma vielä kaiken kukkuraksi haukkui muiden mukana huvin vuoksi. Voitte kuvitella sitä mekkalaa mikä siellä koirapuistossa oli ennenkuin saatiin koirat kiinni. :)

Onneksi sekä Roni että Mona ovat rauhallisia rakettien ja papattien suhteen, sillä minä olen paukkuarka. Olisin saanut paukkuaran koiran varmaan hermoraunioksi eilen iltalenkillä, kun säikyin kaikkea räjähtävää.

Tänään käytiin koko porukka metsässä ja Roni sai Monan kanssa juosta vapaana. Tässä pari kuvaa Ronista ja Monasta:





Tässä Mona meillä omassa pedissään, raukka on vähän puhki ton elohiiri- Ronin seurasta:



Mun taidonnäyte kahden koiran ulkoiluttamisesta alamäessä:



Teki Ronille tosi hyvää, että meillä oli välillä toinen koira kylässä. Roni on nimittäin hiukan mustasukkainen tapaus. Tämän viikonlopun aikana ainoat rähinä-Roni hetket oli ruokailujen yhteydessä (tänä aamuna ärisi Monalle broilerin siipi suussaan, kun Mona katsoi liian pitkään eli sekunnin ruokailevaa Ronia) ja silloin kun me rapsuteltiin Monaa, vaikka Ronikin oli lähellä. Kaikki rähinät kyllä loppui karjaisuun välittömästi. Positiivinen yllätys siis kaikenkaikkiaan. Roni ja Mona pärjäsi jopa yöt keskenään makuuhuoneen ulkopuolella. Muuten me ei niitä keskenään jätetty ollenkaan. Kaikki narttukoirat meille vaan hoitoon niin saa Roni mustasukkaisuussiedätystä.

Täytyy muuten vielä todeta, että mä olen varmaan nuorin keski-ikäinen. Mä nimittäin nautin tästä uuden vuoden aatosta eniten aikoihin, vaikka nukuin juuri vuodenvaihteen aikaan. Eipä tarvinnut jonottaa baareihin ja pelätä kännisten rakettisysteemejä vaan sai olla sohvalla peiton alla piilossa maailmaa. Ihanaa!